Arvosana on laskettu kaikkien tälle kirjoitelmalle annettujen äänien keskiarvona. Ääniä annettu yhteensä 1 kpl.
Elämän Pyhyys
Hermann Hessen novelli "Susi" on juoninovelli, joka on kirjoitettu suurimmaksi osaksi ajasta päähenkilön näkökulmasta. Kertojana toimii ulkopuolinen tarkkailija, joka kertoo tarinaa havaintojensa pohjalta. Novellin toistuva motiivi on alati taustalla oleva ja välillä pinnalle pongahtava selviytyminen.
Novelli alkaa kertomalla, että Ranskan vuorilla on kova pakkanen, ja alueen sudet ja muut eläimet ovat pakkasen armoilla. Novellin päähenkilönä on susi, jonka lauma yrittää selvitä talven yli. Iltaisin susien on pakko pakkautua yhdeksi kasaksi, nukkuakseen mahdollisimman vähän lämpöä hukaten.
Lauma hajaantuu, kun laumasta erkanee kolme sutta, jotka lähtevät eri suuntaan kuin muut. Nämä kolme sutta päätyvät erääseen kylään, jossa he aistivat kotieläinten läsnäolon. Kotieläimet ovat kuitenkin vartioituja, ja niiden sieppaamisessa on ammutuksi tulemisen vaara. Sudet odottavat yöhön ja sieppaavat muutaman kotieläimen hyvällä menestyksellä. Muutaman päivän kuluttua nälkä yltyy kuitenkin järkeä suuremmaksi, ja he tunkeutuvat navettaan päiväsaikaan. Navetan omistajat huomaavat tämän ja hyökkäävät niiden kimppuun, susista luvatun tapporahan motivoimana. Kaksi sutta kuolee, ja vain yksi pääsee karkuun lievin vammoin.
Selviytynyt susi juoksee kauas navetasta, ja tuupertuu puolikuolleena maahan. Pian susi kuitenkin kykenee jatkamaan matkaa, ja löytää itsensä erään tyhjältä tuntuvan kylän läheisyydestä. Susi ei ehdi tutkia kylää pitkään ennen kuin kylän talonpojat löytävät eläimen. Sutta kohti ammutaan ja toinen luodeista osuu. Susi pinkaisee pakoon erästä vuorta kohti, jonka juurelle se saarretaan. Suden ainoa mahdollisuus on kiivetä vuorta ylös. Susi pääsee vuoren huipulle ja lysähtää maahan kitumaan. Hetken on hiljaista, kunnes talonpojat löytävät sen. Sutta kohti ammutaan, mutta laukaukset menevät ohi. Kun talonpojat huomaavat suden huonon kunnon, he tappavat sen sauvoilla ja kepakoilla hakkaamalla.
Mielestämme novellin sudet kuvastavat syöpää. Epäonnekseen syöpäsolut ovat erittäin vastustuskykyisessä kehossa, jota novellissa kuvataan kylmänä talvena. Syöpäsolut ovat pakkautuneet siihen paikkaan, jossa syöpä sai alkunsa. Solut yrittävät saada lähetetyksi viestin verisuonten kasvattamiseksi, jotta saisivat ravintoa.
Novellin susilaumasta hajaantuu kolme sutta, eli syöpäpesäkkeestä irtoaa soluja verenkiertoon. Susien, aivan kuin syöpäsolujenkin, pitää löytää hyvä paikka, jossa voisivat elää. Sillä kuten sudet matkallaan, eivät syöpäsolutkaan voi elää pitkään verisuonissa. Solut päätyvät paikkaan, jossa olisi potentiaalinen kasvupaikka. Solut kerkeävät jo vähän juurtua uuteen paikkaan, mutta siellä onkin valkosoluja yms. tuhoajasoluja, jotka huomaavat solujen läsnäolon.
Vain pieni osa soluista selviää, ja jatkaa kiertoa veressä. Novellin henkiin jäänyt susi päätyy uuvuttavan matkan jälkeen uuteen kylään, joka näyttäisi olevan hyvä majapaikka, mutta käveleekin kuin ansaan. Samoin jäljelle jääneet syöpäsolut päätyvät paikkaan johon yrittävät juurtua. Tämä ei kuitenkaan onnistu, ja syöpäsoluissa laukeaa itsetuhosignaali. Solut ovat kuitenkin niin rikki, etteivät pysty tuhoamaan itseään. Tällöin keho lähettää paikalle valkosoluja, tuhoten viimeisetkin eloonjääneet. Näiden erkaantuneiden solujen kehitys päättyy siis tähän, mutta alkuperäisen pesäkkeen kunnosta ei ole hetkeen kerrottu mitään...
Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!
Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!
Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)
Tiedoston lataus tallentaa paikkatiedot esseet.netin tietokantaan ip-osoitteen perusteella. Itse ip-osoitetta ei tallenneta.
Tällä kirjoitelmalla ei ole vielä yhtään kommenttia.
elaman_pyhyys.doc 
Elämän Pyhyys 
B-) 
Heinola, FI