Arvosana on laskettu kaikkien tälle kirjoitelmalle annettujen äänien keskiarvona. Ääniä annettu yhteensä 23 kpl.
Minna Canth - Kauppa-Lopo
Kauppa-Lopon ajaton inhimillisyys
Minna Canthin novelli Kauppa-Lopo (1889) on mielenkiintoinen ja omintakeisella tavalla ajaton kirjallinen tuotos. Kauppa-Lopo kuvaa hyljeksittyä yksilöä sellaisesta yhteiskuntaryhmästä, jonka kaltaisia on yhä vieläkin meidän niin sanotussa suomalaisessa hyvinvointi-yhteiskunnassamme. Kauppa-Lopon modernisoitu versio on 2000-luvun alkoholisoitunut, pikkurikollisia toimia järjestelevä pitkäaikaistyötön, mikäli ei lasketa mukaan yksilön persoonallisia piirteitä. Kauppa-Lopo oli aikanaan vahva, jopa härskikin ihmiskuvaus oman aikansa kulkijoista ja hylkiöistä, joilla oli aivan oma elämäntapansa. Kauppa-Lopon henkilö pätee silti yhä meidän yhteiskunnassamme. Kuinka paljon voimme sanoa yhteiskuntamme – tai ihmisen itsessään – kehittyneen tämän reilun sadan vuoden aikana, joka on kulunut Kauppa-Lopon julkaisemisesta, kun joukossamme yhä vilisee Kauppa-Lopon kaltaisia hyljeksittyjä, eivätkä ihmiset voi vieläkään heitä sietää?
Kauppa Lopo edustaa suomalaista proosan realismia ja naturalismia, jonka huomaa hyvin kaunistelemattomasta ihmiskuvauksesta. Kauppa-Lopo, novellin päähenkilö, on noin 50-vuotias viinaan menevä maankiertäjänainen, joka myös tarvittaessa kauppaa tavaroita ja romua tai suorittaa pikkurikoksia. Kauppa-Lopo on pohjimmiltaan todella hyväsydäminen ja novellissa se ilmenee Kauppa-Lopon pyyteettömänä haluna auttaa taloudellisessa ahdingossa olevaa Kortmanin leskeä, joka on yksi sivuhenkilöistä. Leskipä vaan ei osaa arvostaa ruman, likaisen ja haisevan Kauppa-Lopon apua, vaan saatuaan Lopon avulla myytyä talonsa hyvään hintaan hän hylkää tämän täysin. Samaisen tapahtuman yhteydessä Kauppa-Lopo saa kuulla vahingossa raa’an totuuden itsestään ja ulkomuodostaan julman lesken suusta. Se ei tule Lopolle yllätyksenä, mutta loukkaa ja järkyttää silti kovia kokenutta vanhaa rouvaa. Muina henkilöinä toimivat Riitta, Lopon sellikaveri ja Kennun Ville, jonka suhdetta Lopoon on hieman hankala määritellä, mutta ainakin hän kohtelee Kauppa-Lopoa ystävällisesti. Molemmat ovat köyhiä ja ns. huonoja ihmisiä.
Novellin miljöönä toimii Jyväskylä, ilmeisesti 1800-luvun lopulla. Kauppa-Lopo ei pidä ollenkaan Jyväskylästä, vaan haikailee jatkuvasti kotikonnuilleen Kuopioon, missä kaikki hänen sanojensa mukaan on paljon paremmin. Kaupunkia ympäristöineen ei juurikaan kuvata ja novellissa kerrotaan tapahtumia vain muutamien päivien ajalta. Jyväskylä vaikuttaa hieman ränsistyneeltä pikkukaupungilta sen vähäisen kuvauksen perusteella, mitä novellissa on. Muuten kerronta on hyvin kuvailevaa ja johdonmukaista, takaumia ei ole, eikä muitakaan erikoisempia kerronnankeinoja ole käytetty. Kerronta on suoraa ja se sisältää paljon vuoropuheluita. Henkilöiden vuoropuheluissa käyttämä kieli on kansankieltä, murretta ja puhekieltä.
Novellin juoni ei ole hätkähdyttävä. Kerronta keskitty Kauppa-Lopon toimiin Kortmanin lesken avuksi. Alussa Lopo pääsee vankilasta, missä on virunut jo kuukauden. Sen jälkeen Kauppa-Lopo auttaa Kuopion ajoilta tuntemaansa Kortmanin rouvaa myymään talonsa. Kortmanin leski ei halua antaa lapsiansa Lopon syliin tai leikitettäväksi, mikä loukkaa Lopoa kyyneliin asti. Lopo on ilmeisesti hyvinkin lapsirakas ja hänellä on oma poika ja mieskin Kuopiossa. Lopon käydessä kauppatorilla hän ei voi vastustaa kiusausta varastaa voinmyyjän kukkaroa. Kauppa-Lopo saa kuitenkin harmikseen huomata ettei lompakossa ole paljoakaan rahaa. Kun Kortmanin talo on saatu myytyä, rouva haluaa päästä eroon tunkeilevasta Kauppa-Loposta ja Lopo sattuu kuulemaan häntä sydänjuuria myöten koskevia loukkauksia. Loukkauksista typertyneenä Lopo lähtee kävelemään pois Jyväskylästä ja päätyy ränsistyneeseen mökinpahaseen saadakseen hieman murua rinnan alle. Mökissä sattuu kuitenkin olemaan se samainen myyjä, jonka kukkaron Lopo varasti. Myyjä huomaa kukkaron Lopolla ja pian häntä kuljetetaan jo takaisin vankilaan, mistä hän vasta muutama päivä sitten vapautui.
Olisi helppoa ajatella novellin opetuksen olevan ”paha saa palkkansa”, mutta se ei ole niin yksinkertainen. Kauppa-Lopohan ei ole paha, vaan mitä ystävällisin ihminen. Ehkä novellin tarkoitus on kertoa, että vaikka toimisi jalosti ja pyyteettömästi, niin silti virheistä sakotetaan tai ehkä tarkoitus on kuvata vain sitä, että elämä ei yksinkertaisesti ole reilua. Yhteiskunnan epätasa-arvoisuus tai elämän kuvaaminen raadollisena ja kiittämättömänä voivat olla aiheita, joita tarinassa haluttiin kuvata. Novellista välittyy melankolinen, epätoivoinenkin kuva Kauppa-Lopon elämästä, sekä tarkoituksettomuus ja välinpitämättömyys, jotka ovat meidänkin aikamme ongelmia.
”Ei häneen kumminkaan pahasti sattunut, muuten vain ei välittänyt pyrkiä pystyyn, koska hänelle oli juuri yhdentekevää, missä oli, miten oli, tai oliko olemassa ollenkaan. Hän odotti vähän aikaa, sammuisiko elämä tuohon paikkaan, mutta kun ei siltä tuntunut, hänen täytyi kömpiä jaloilleen taas ja jatkaa matkaansa.”
Luin Kauppa-Lopon yhdellä kertaa, koska se on niin lyhyt. Novelli vastasi kutakuinkin odotuksiani, paitsi että se oli hieman mielenkiintoisempi kuin olin olettanut. Novelli on mielestäni ihan sujuva eikä junnaa paikallaan. Tapahtumat kuvailtiin selkeästi ja ripeästi, mutta ehdin jo alkaa sääliä vanhaa Kauppa-Lopo-parkaa. Novellista jäivät mieleen varsinkin Kauppa-Lopon ulkonäkö. Voin elävästi kuvitella miten pahalta hän haisisi. Kortmanin lesken tyly käytös jäi myös ärsyttämään.
Novellina Kauppa-Lopo on mielestäni melko kova, mutta ajankohtainen, vaikka onkin kirjoitettu monta sukupolvea sitten.
Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!
Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!
Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)
Tiedoston lataus tallentaa paikkatiedot esseet.netin tietokantaan ip-osoitteen perusteella. Itse ip-osoitetta ei tallenneta.
Minna_Canthin_Kauppa-Lopo.rtf 
Elämän Pyhyys 
B-) 
Heinola, FI
#1 - jk 03/17/2009 - 17:22
Hyvä tarina, tosi ihq! LOL
XD
#2 - haha 01/29/2010 - 15:22
ily
#3 - moi 04/11/2010 - 11:01